Ennen muuttoa ajatuksissa pyöri huoli, että löytyykö täältä helposti uusia ystäviä. Tämän kohta kuukauden jakson päälle on helppo todeta että löytyy! Suuret ei ole piirit, mutta laatu korvaa määrän. Meitä on autettu aivan joka asiassa mitä olemme keksineet kysyä, eikä kukaan ole vielä hermostunut (kaiketi) neuvomaan. Seuraa on löytynyt niin leikkitreffeille, toriostoksille kuin kaikenmoisiin asiointeihin. Tietenkin myös päivällisille ja illanviettoihin!
Vastauksia on haettu lukuisiin käytännön asioihin, jotka olisivat olleet vähän hankalia käsittää ilman täällä jo kauemmin asuneiden tsemppausta. Miten maksamme laskut? Kuinka hoitaa kaikki byrokratia liittyen työlupiin ym. Mistä löytyy koiranruokaa? Kuinka bensa-asemilla toimitaan? Mitä ihmettä ruoka katukeittiöissä mahtaa olla?
Thaimaalaiset ovat kyllä kovin ystävällisiä, mutta englantia ei puhuta kovin paljoa, saati siten että sitä aina ymmärtäisi. Eipä meiltä rohkeutta puutu selvittää asioita omin päinkin, mutta koska tällaisessa muutoksessa on melko paljon ajateltavaa, on ollut helpotus että moneen asiaan on ”päästy jyvälle” kysymällä kaverilta.
Villen työpaikan kautta olemme saaneet tutustua toisiin suomalaisiin, joukossa yksi lapsiperhekin. Hilla on saanut erittäin tarpeellista omankielistä leikkiseuraa tämän muutoksen keskellä. Aikuisetkin viihtyvät, tulipa pidettyä jo yhdet kemutkin!
Lapsille täällä piisaa viihdettä. Julkisia leikkipuistoja ei juuri näy, mutta lukuisissa ravintoloissa ja ostoskeskuksissa on melko hulppeita leikkipaikkoja. Bonuksena joka paikassa lapset saavat lämpimän vastaanoton.
Tottahan sitä leikin riemua löytyy ihan ihan vimpaimiakin; ympäröivä luonto, torit ja ihmiset ovat erittäin mielenkiintoisia 5- vuotiaalle. Taimikin alkaa jo lämmetä paikallisille naisille, joilla on pakottava tarve hieman ottaa syliin ja halailla meidän vaaleaa ”lihavaa poikaamme”!
Muutamana torstaina olemme käyneet läheisellä moobaanilla kansainvälisessä leikkikerhossa erään rouvan kotona. Kerhossa ei valitettavasti vain ole juuri Hillan ikäisiä, koska täällä viisivuotiaat ovat koulussa. Toisaalta neiti ei vielä puhu englantia paljoakaan. Paikalla on ollut äitejä lapsineen mm. Britanniasta, Koreasta, Amerikasta, Venäjältä, Australiasta ja Hollannista.
Parasta kaikessa on se, etteivät ystävät Suomessa ole unohtaneet meitä! Sosiaalinen media ja sähköpostit tuovat monet asiat lähelle. Skype -puhelut videokuvalla tai ilman toimivat hyvin, Hilla viettikin jo ensimmäiset kunnon leikkitreffit soittamalla toiselle puolen maapalloa!
Moi! Toivottavasti vekki Taimin otsalla ei ole aito! 🙂
Kyllähän tuo parka tähän kaakelilattiaan on jokusen kerran pamauttanut suuren päänsä, mutta tuo nyt oli tietty naamiais -menoa Hillan toiveiden mukaan!
Ei olis kyllä meikän juttu toi, nimittäin toisellapuolella maapalloa ihan vieraassa kulttuurissa arkielämän eläjäksi. En oo oikeastaan koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta esim. missä maksaa laskut tai kuin toimia huoltoasemalla, täällä kun se tuntuu kovin arkiselta, josko nyt joskus ”rageen” ( Jarkon ilmaus ) pankkikorttien lukulaitteiden kanssa mistä painaa ykköstä vai kakkosta, liikuako nuolella vai numerolla. Onneksi saa selvällä suomella kysyä ärräpäiden saattelemana, mistä saa vaihdettua maksutavan. Olen myös huono solmimaan uusia ystävyyssuhteita edes täällä kotimaassa, mutta onneksi minulla on sosiaalinen vaimo, joka hoitaa puolestani puhumisen niin voin tulla siivellä mukana. Edelleen on hienoa seurata teidän seikkailua, ja huomata että hyvin tuntuu menevän.
Terveisin. Varvarin torppari
Heh, kyllä tämä arki täällä on ihan samaa muksujen ruokkimista ja marketissa hiihtelyä kuin Suomessakin, alkuun on vain hieman erilaiset maisemat ja tavat. Torppari lähtee nyt vain maailmoille, saattaa yllättyä positiivisesti!