Koh Samet – paikka yli odotusten

Tytöille tuli luvattua kunnon Vaiana -rantoja, simpukoita ja palmuja. Koska aiemmilla reissuilla on jo poikettu monissa länsirannikon kohteissa, halusimme kokea jonkun uuden paikan. Äidin mieliksi ilman sisämaan lentoa. Päädyimme varaamaan majapaikan Koh Sametin saarelta. Monilla matkailusivustoilla on kehuttu Koh Sametin saarta lapsiperheiden suosimaksi. Vahva suositus myös meiltä.

Bangkokista Rayongin satamaan kuljimme hotellin kautta varatulla taksilla. Matka sujui hyvin, joskin kesti himpun puhuttua kauemmin. Hotelli varoitti että matka saattaa kestää jopa 4 tuntia. Taksimatka kesti 3,5h mikä hiukan puudutti, mutta tiet olivat hyvässä kunnossa ja autossa toimi ilmastointi. Kuski myös esitti taukoja, mutta pitkään kotimaan mökkimatkaan tottuneet Holopaiset eivät niitä tarvinneet.

Heti Pan Bhe:n satamassa iski taas vähän tuskanhiki ja kuumuudesta aiheutuvaa sekavuutta, minkä johdosta meitä taidettiin vedättää lauttalipun hinnassa. Pyysimme isolle, mukaturvalliselle alukselle, mutta lopulta meidät ajoi saareen 12-vuotiaan näköinen poika pikkuruisella pikaveneellä. Rakennuksen toisella puolella olisi ollut isompikin satama -keskus, muttemme ymmärtäneet tallustaa paisteessa mihinkään suuntaan. Perille päästiin kuitenkin. 

Saarelle päästyä täytyi heti maksaa satamamaksua 40baht per tyyppi  ja pian portilta kansallispuistomaksua 200bahtia. Lapsille vähän edukkaammin. Tuloväylän teiden reunat olivat täynnä hökkeliä ja maalle hiukan tunnusomaisia roskaisia tienpieliä. Päästyämme hotellille maisemat muuttuivat merkittävästi. Sininen puhdas meri, kehystettynä viidakolla.

Ennakko-opiskelu rannoista ja hotelleista kannatti. Samed Villa Resort Ao Phain rannalla oli oivallinen valinta meidän perheelle. Ranta oli rauhallinen, muttei täysin kuollut palveluiden suhteen. Hotelli oli todella hyvä ja päärannan sataman kaupoille lyhyt lavataksimatka tai kävely. Ostosmahdollisuudet nyt olivat aivan minimaaliset; saarella on jokunen uimapuku-flipflop ja hiekkalelu -puoti ja pari 7/11 -kioskia. Mutta mitään shoppailua tuolla ei voi harrastella. Ao Phain rannalla oli kyllä pari paikallista kioskia josta sai virvokkeita ja suolaista. Kuten myös pankkiautomaatti.

Meille riitti ohjelmaksi kuitenkin kunnon snorklaus-kamppeet ja kalaisat  ja siistit hiekkarannat. Meidän perhe ei ole aiemmin ollut kovinkaan rantaloma -tyyppiä, mutta nyt tuli jonkinmoinen läpimurto siinäkin asiassa. Rannalla oli huikeat maisemat ja meren aalloissa ihana lillua. Rantatuoleille sai tilata herkkuruoat ja juomat eikä suomalaisia missään. 

Yhtenä päivänä retkeilimme saaren eteläkärkeen. Nyt kun ei ole huippusesonki, monessa paikassa oli yllättäen vain jokunen ihminen. Saaren eteläisillä rannoilla oli uskomattomia maisemia, muttei juuri palveluita. Päätie saaren halki on myös erittäin vuoristoinen, joten lavataksin kyydillä ei ehkä olisi kovin turvallinen tunne seilata syömään tai kioskille. 

Kokonaisuudessaan saimme kokea mahtavan viikon. Aikaeron tuoma väsymys tuntui hälvenevän ja koko sakki astetta leppoisammalla tuulella. Aktiivisten teini-ikäisten kanssa Koh Sametilla voisi olla tylsää, kun tekemistä ei uimisen lisäksi oikeastaan ollut tarjolla. Jotain saariretkiä ja vesihiihtoa tms. löytyy kyllä. Huonot nettiyhteydet. Plussana kuitenkin saaren rauhallisuus eikä älytöntä turistikohteen tunnelmaa. Mitään ei tuputettu ja hinnat olivat ravintoloissa kohtuulliset verrattuna vaikka Krabiin tai Hua Hiniin. Tahdomme nähdä aina uusia paikkoja, mutta tänne voisimme tulla uudelleen.