Valon juhlan odottaminen tuntui viisi vuotta sitten olevan isompi ilmiö. Kuninkaan kuolemasta on nyt kulunut vuosi ja maassa päättyi virallinen suruaika. Muistelimme, että aiemmin ilotulitteita räiskyi jo viikkoja ennen varsinaista Loy Krathongia, nyt oli vaisumpaa. Hallitus on rajoittanut taivaalle lähetettävien lyhtyjen lupia ja myyntiä tuntuvilla sakoilla. Sen toki ymmärtää, kun se vaikuttaa merkittävästi mm. lentoliikenteen turvallisuuteen.
Näissä kemuissahan oli kaksiosaiset juhlallisuudet, emmekä oikein löytäneet järkevää tietoa mitä tapahtui minäkin päivänä. Ensin lasketaan Krathongeja, bambu-suitsuke -lauttoja veden jumalattarelle ja sitten lähetellään Lanterneja, eli lyhtyjä taivaalle.
Tähkäpään inspiroimana halusimme tällä kertaa nähdä kunnolla lyhtyjen “joukkovapautuksen”. Se puuha olikin sitten suljettu kalliisiin tapahtumiin joissain tietyissä luostareissa tms. Olimme varanneet ydinkeskustasta hotellin ollaksemme aitiopaikoilla. Illasta, metelistä ja karnevaalihumusta uupuneet tytöt eivät jaksaneet enää myöhään keikkua pihalla niitä katsomassa, joten jäi vähiin tänäkin vuonna. Jokunen bongattiin ja ihan oli elämystä siinäkin.
Vietimme vanhan kaupungin Thapae Gaten pielessä hotellissa kolme yötä, havaiten ettei keskustassa tätä nykyä liiku kuin turistit. Krääsäkauppiasta, hierontapaikkoja ja ylihintaista kehnohkoa sapuskaa. Norsuhousut lepattaen änkeileviä turisteja joka mutkalla. Ei ole meidän juttu. Takaisin vuoren pieleen viidakon raikkauteen!
Kommentoi ensimmäisenä