Viime päivinä olemme jännittäneet melkoisesti kuinka koiran matka uuteen kotiin onnistuu. Vaikka koetimme hoitaa kaikki tekniset asiat, rokotukset ja lappuset kuntoon, jäi perheelle Suomessa vielä hommaa koiran lähdön kanssa. Viime hetken matokuurit, trimmailut, häkkiin kaikki vaadittava varustus ja muu hoituivat toisten toimesta kiitettävästi!
Puskaradion avulla saimme ystävällisen matkaajan ottamaan Papun virallisesti “omaksi matkatavarakseen”, jolloin koiran lennon hinnasta tipahti muhkea summa pois. Kaikista soitteluista ja etukäteisopiskeluista huolimatta ko. hintaan liittyvä tieto ei ollut tavoittanut meitä. Yksinään ei siis kannata haukkuja lennätellä.
Ville matkusti aamulennolla Bangkokin kentälle koiraa vastaan. Vastaan meneminen ei sitten ollutkaan kovin helppoa, sillä lentokenttä on yksi maailman suurimpia eikä siellä henkilökuntakaan oikein osannut millään kielellä kertoa missä koira mahtoi olla. Ajeltuaan tovin taksilla ympäri lentokenttää ja lukuisia puheluita myöhemmin perheenjäsenet kohtasivat. Koiran voinnista lennon aikana ei ole hajuakaan, mutta ihmisten täyttämästä terminaalista löytyi kuitenkin melkoisen hätääntynyt haukku.
Seuraavat rytmihäiriöt aiheutuivat siitä, että koiran tarkastaneet henkilöt väittivät jonkun paperin puuttuvan ja lähetystön leimakin muka piti olla. No höpönpöppöä, mutta pahalta tuntui kun väläyteltiin että koira matkaa takaisin Suomeen. Ville kyllä kertoi että kaikki maailman paperit tulevat sitten faksilla jos on tarve. No, ongelma ratkesi kuten monen moni muukin asia täällä Thaimaassa, rahalla. Ville konkreettisesti maksoi itsensä ja Papun ulos tilanteesta ja tarvittava leima sujahti papereihin. Onneksi lahjontakaan ei ole täällä kallista. Yksi halusi maahantuonnin verot ja passin, vartija halusi kuljetusrahaa 100baht, yksi tuijotti koiraa ja pelkäsi sitä, ja joku maahantuontivirkailija kiroili pitkittynyttä päivää ja kaipasi rahaa ihan muuten vaan. Myös valokuvaajia riitti; henkilökunnan tytöt olivat rivissä ottamassa Papusta otoksia. Yksi heistä osaa nykyään käskyttää koiraa suomeksi. ISTU!
Toiselle lennolle olikin jo kurjempi pakata koira taas eroon isännästä. Olimme tyttöporukalla autolla vastassa Chiang Main kentällä ja jälleen julkkisperheemme sai runsaasti huomiota vaaleine lapsinemme ja hötkyilevine koirinemme. Kännykkäkamerat välähtelivät ja Papuakin ihasteltiin oikein usean henkilön voimin.
Kotona viileässä talossa väsynyt ja matkan pölyistä pesty koira joi ehkä litran vettä. Ulkona oli tänään n. 33 astetta ja trimmistä huolimatta Papulla riittää turkkia. Nyt illasta koira on merkittävän väsyneen oloinen, mutta muuta traumaa tuskin jäi kun neiti ehti jo kerjätä lasten päivällisen rippeitä keittiön ovella! Ihanaa kun reissu on nyt ohi ja koko perhe koossa!
Huokasin täälläkin kun Papu oli onnellisesti kotonaan. Tyynyllä lepäsikin jo entinen Papu.
Hienoa kun Papu pääsi teidän luokse! Lahjonta on tietty ikävää, mutta itsekin aikanaan melko korruptoituneessa maassa asuessani koin sen myös jonkinlaiseksi turvaksi. Tiukan paikan tullen oli vielä se yksi oljenkorsi käytettävänä. No onhan asialla myös toinen puolensa. Mutta se siitä.