Jo vain oli taas kuuma päivä! Koitimme ahmaista jokusen turistikohteen kerryttääksemme visuaalista saldoa ja hahmottaaksemme missä maailmoissa oikein elämmekään.
Ensin ajelimme lähellä olevalle temppelille vuoren rinteelle. Muutama muukin halusi nähdä Doi Khamin (kultaisen vuoren temppeli) hienot maisemat. Aurinko porotti taas niin vitsin kuumasti, että koitimme reippaalla otteella ahmaista näkymiä liikkuen varjopaikasta toiseen kuin vampyyrit.
Temppelin alueella olisi ollut valtavasti nähtävää, mutta yrittäessämme käydä pyhyyksiä lähemmin katsomassa tuntui että jalkapohjat sulavat kiinni kaakeliin. Kengät kun tulee riisua lähestyessä alttareita/ pyhiä patsaita. Kylmemmän päivän hommaa selvästi!
Temppelin alueella oli lukuisia jumaltenkuvia ja paikkoja joissa rukoilla. Ihmeen paljon näkikin ihmisten kumartelevan ja polttavan suitsukkeita rukoillen polvillaan eri hahmojen edessä. Kauneuden ja siistien asetelmien ohella paikka olikin myös yllättävän täynnä kaikenlaista roinaa ja jätettä, mikä hieman yllätti tällaisessa pyhänä pidetyssä paikassa. Maisemat olivat hienot! Ensi kerralla pikku lenkki portaita pitkin!
Koska Hilla on kuulemma Viidakkotyttö niin meidän täytyi löytää oikea vesiputous. Seudulla niitä lienee useampikin, mutta saimme vinkin suunnata Mae Sa putouksille.
Paikka vaikutti hienolta, joskaan emme päässeet paraatipaikalle saakka huolestuneen näköisen vartijan vuoksi, joka käännytti kaikki kulkijat ennen suurimpia putouksia. Mies selitti ilmeisesti jotain veden väristä ja sen mahdollisesta äkillisestä tulvimisesta, paikka ei ollut ilmeisesti lapsille turvallinen. Emme uhmanneet hintelää miestä, viidakon laeista kun ei tiedä. Näimme siis isohkot kuohut sangen ruskeaa vettä keskellä valtavaa vihreyttä. Mutta hienoa oli silti, ensi kerralla picnic -eväät ja uikkarit matkaan!
Tällaista piti kokea: (kuva lainattu www.tripadvisor.co.uk)
Ja tältä näytti tänään!
Hilla oli kovin pettynyt kun ei päässytkään “laskemaan oksalla vesiputouksia pitkin”. Niinpä jarrutimme kotimatkalla apinoista kertovan kyltin kohdalla. Paikasta saattoi olla hieman kahta mieltä. Totuuttahan niiden apinoiden elämästä meillä ei ole, eivätkä ne sairaalta näyttäneet. Jotenkin vain todella kurjaa ja ahdistavaa nähdä miten erittäin älykkäät eläimet punnertavat, kättelevät ja ajelevat kolmipyöräistä päivät pitkät turisten iloksi.
Hilla oli aivan liekeissään paikasta, enkä moraalisista tunnontuskista huolimatta jakanut henkistä ärtymystäni viisivuotiaan harteille. Kesken esityksen apina nimeltä Sam tuotiin vain kysymättä kainaloomme ja hymyilevät miehet ottivat kamerallamme potretteja. Koitin parhaani ettei Taimi olisi kiskonut kovasti Sam paran turkkia. Olikohan meidän rokotteissa jotain zoonooseilta suojaavaa..
Päivän kaksi eri ääripään loppuhuipennusta, tympeä ruuhka kotimatkalla sekä mahtava illallinen kodin lähellä kauniissa ravintolassa. Täällä riittää aivan mahdottomasti mielenkiintoisia paikkoja nähtäväksi, ehtisipä ahmia niitä nopeammin!
Apinoita vois seurata kyllä loputtomiin, noita kahlittuja apinoita toki tulee varmasti surku katsella. Mut olkaahan varovaisia niiden kaa, nehän voi purra! Hilla muuten sopisi ulkonäkönsä puolesta hyvin viidakkotytöksi, niin aito ja luonnollinen..noine punasine hiuksineen.
Erinomaista että päätitte tehdä tämän valinnan ja laajentaa elämää. Chiang Maissa joitain vuosia sitten asuneena neuvoni on: No Worries (kuulemma jotkut kääntää: “Ei huolia”).
Minä palailen maisemaan helmikuun alkupuolella ja olemme vaimon kanssa tulossa (ehkä) Thaimaassa käymään alkuvuodesta. Olisi (erikoisen) mukava nähdä jos asiat jatkuvat kuin on ajatelmissa.
Arto
Ps. Riisikeitto kanalla (ja valkosipulilla) on mielestäni maukkaimpien Thairuokien joukossa…
Aivan ihana blogi! Sinussa olisi Terhi ainesta matkailutoimittajaksi – olet jo loistava matkabloggari 🙂
Reissaan kanssanne tästä lähtien joka blogin myötä lähemmäksi teitä ja Chiang Maita – toivottavasti pääsen siellä käymään helmikuussa 🙂 Rakkaita terkkuja koko perheelle!
Piti muuten kans laittaa, että tätä sun blogia on tosi kiva lukea. Tajusin muuten vasta muutama päivä sitten näyttää tätä Mimmille (rehellisyyden nimissä luin tätä tytöille vähän iltasaduksi). -Laiska äiti joo..Mut Mimmi kuunteli ja katsoi kuvia tosi kiinnostuneena ja sit kuva Hillasta ja apinasta: totaalinen pysähdys, molemmat tytöt tuijottivat kuvaa ihan ihmeissään