Huomenna alkaa Joulukuu. Olemme asuneet täällä kohta kaksi kuukautta, ja jonkinmoinen arki on jo muodostunut. Skoottereilla (jotka eivät ole täällä mitään pikkumopoja) ajaminen tuntuu jo aika luontevalta. Tiedämme mistä kannattaa ostaa ruokaa, hedelmiä ja muuta. Kulmilla pystyy ajelemaan ilman tunnetta, että koko ajan täytyisi pysähtyä ottamaan valokuvia. Joskin lähikulmilta löytyy edelleen käsittämättömän kivoja ja kauniita paikkoja, joissa yrittäjiltä ei ole loppunut tyylitaju tai viitseliäisyys. Hyvää palvelua saa lähes joka paikassa.
Nyt on viikon verran ollut yöllä viileämpää, mikä täällä tarkoittaa lämpötilan putoamista 20 asteen tuntumaan. Joissain kylissä on mitattu 15 asteen lämpötiloja, minkä johdosta niissä on julistettu hätätila ja järjestetty apuja. Taloissa täällä ei ole minkäänlaisia eristeitä, joten kun päivällä on yhä sen 30 astetta, niin tuntuuhan se varmasti pakkaselta kun asteet tippuu 15 pykälää alemmas. No meitä suomalaisia karpaaseja ei ole vielä kylmännyt, joskin yöllä on kaivattu jo ihan peittoakin. Tänä aamuna puin ensimmäistä kertaa sukat jalkaa 2 kuukauteen. Puut pudottavat lehtensä, mutta jaksavat kuitenkin muodostaa uusia kukkia. Ihme touhua!
Jouluahan thaimaassa ei virallisesti vietetä, mutta hieman joka kaupassa on kuitenkin jo myynnissä aiheeseen liittyvää roinaa. Suomesta saimme postimiehen skootteroimana ovelle ihanat kalentereita sisältäneet paketit! Hassua ajatella joulujuttuja ilman lunta ja kylmyyttä.
Piipahdimme läheisellä ostarilla katsomassa jouluhulinoita. Paikanpäällä oli jonkinmoiset messut, Hilla olisi halunnut jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa tanssiryhmien ööö… ihastuttavaa menoa! Ihmiset tuntuvat olevan hyvällä tuulella, vaikka hieman joutuu jotain odottamaan. Selkeä ero suomalaisiin. Messujen esitystä jouduimme vähän odottamaan, mutta lapsemme viihdyttivät eksoottisuudellaan taas paikallisia. Hieman outoa edelleen, että mm. Taimia tullaan jatkuvasti pyytämään syliin ja lapsia valokuviin. Suurin osa ei edes kysy lupia, kamerat käy. Tuntuvat jo hiljalleen tottuvan huomioon, Taimi ei enää ihan joka kerta loukkaannu ja Hilla osaa jo poseerata siskon vierellä.
On kuvassa skootteri poikineen, ajatella jos olis autoja tilaa tarvis paljon enemmän. Mitä on lasipurkissa Hillan pöydällä, näytti purkista olevan omakin kuva. Hyvää jos on täällä kadehtien kuolataan.
Se skootteri kuva oli marketin parkkipaikalta. Ja kyllä sinne tungetaan muutama sata autoakin, mutta ulospääsy saattaa viedä tunnin… Eli mopoilla on helpointa liikkua joka paikkaan! Lasipurkissa Hillan vieressä on minun kahvini! Thaimaalaista tummaa kahvia jäillä. Todella hyvää.
Se Taimin halaaminen, luin jostain, että terveen poikavauvan halaaminen tuo lisää ”geenejä”, että itsekin saat pojan. Liittyiskö jotenkin tähän.
Pistä Taimille vaaleanpunainen rusetti teipillä, ja pue hameisiin….
Yhdyn äitimummiin tuossa Taimin tapauksessa ,koska siellä luullaan Taimia pojaksi. Nyt kun katsoo noita avustustyöntekijöistä otettuja kuvia, niin heille on yhtä erikoista ottaa tumma vauva syliinsä, tietenkin erisyistä.
Sain lisää tietoa syliin otosta; tuttavani Maline Thaimaasta kertoi ”hyvin hyvin hoono soomi” seuraavia sanoja. Valkea iho on puhdas ja pyhä, sylissä pitäminen on rukous jumalalle, vanha uskomus joka antaa armoa, sydämestä rakkaus, hyväksyntä ja anteeksianto, jos paha olo sydämessä se auttaa!!! Selitäppä toi nyt, oisko joku lähetyssaarnaajien juttu, jolla saa anteeksi ? tai jotain. Maline kyllä tiesi sen heti, ei vain osannut kertoa ja ei kuulemma väliä onko poika vai tyttö! Kysyi vielä että annatko ottaa syliin ja oli tyytyväinen kun kerroin. Eli antakaa Taimin levittää rakkautta ja armoa…