Joillekin saattaa olla muodostunut kuva, että täällä ollaan pitkällä lomalla, koko ajan auringonpaistetta (no sitä kyllä oikeastaan on) ja kaikenmoisia seikkailuja. Olen muutamaan otteeseen joutunut ihan vahvistamaan, että mies on iloisesti päivät (ja usein illatkin) töissä. Ja jokainen pienten lasten kanssa kotona ollut voinee vahvistaa, ettei se aivan lomalta tunnu taiteillessa lasten ja kotihommien parissa.
Ihan tavallista pikkulapsiperheen arkea täällä koitetaan elellä. Jotta ei olisi aina vain kiiltokuvia, niin kerronpa muutamia paloja länsimaista kotirouvaa ahdistavista asioista, vaikka että:
Meillä ei ole tiskikonetta tai kuivausrumpua. Ei myöskään piikaa, vaikkei sellainen juuri mitään maksaisi. Tiskaaminen ja pyykin viritteleminen vievät jonkinmoisen lohmaisun arjesta. Oikeastaan ison. Puhumattakaan jatkuvasta taistelusta likaa vastaan. Suomen talvessa on ainakin yksi iso hyvä ominaisuus. Ulkoa ei kantaudu kenkien ja koiran matkassa kiloa hiekkaa ja likaa sisään. Taimi tekee parhaansa nuollakseen kaakelilattioita puhtaaksi.
Kaikki yli 4 -vuotiaat käyvät koulua. Asuinalueemme on aivan autio päivisin, kun meidän neiti tarvitsisi eniten leikkiseuraa. Illasta saattaa kohdata muutaman lapsen, mutta yhteisen kielen puute haittaa aidon ystävyyden muodostumista. Kovasti arvotaan tulisiko tytölle opettaa thaita vai englantia, minkälaisissa porukoissa yritämme jatkossa liikkua. Onneksi on Skype ja kivat kaverit, ja viime viikkoina löytyneet muutamat pikkutyttökaverit. Voi kyllä olla, että tämä huoli on ainoastaan ikuista syyllisyyttä tuntevan äidin ajatuksissa…
Meidänkin vauva kitisee, inisee, draamailee ja tehtailee hampaita ja ilmavaivoja, pääsääntöisesti öisin tietty. Huonosti nukkuvat lapset eivät toki ole uusi ilmiö meidän perheessä. Parin tunnin yöunien aiheuttamaa iloista asennetta ei korjaa kuuminkaan auringonpaiste. Vaippa haisee aivan yhtä pahalle tässä maassa. Ja kyllä, ne ovat myös täällä aika kalliita.
Meillä ei ole perhettä lähellä auttamassa lasten kanssa. Tai minkään kanssa.Tai ylipäätään minkäänlaista lapsenvahtia jos täytyisi/ haluaisi käydä vaikka joskus haukkaamassa ruokaa tai “nauttimalla” markettireissusta ilman äänitehosteita. No, ei vielä ole onneksi ollut hinku. Vaikka täältä on löytynyt ihania uusia ystäviäkin, olemme aidosti hieman yksin tässä maassa.
Jokainen lasten kuume tai tauti pistää meidät huolesta sekaisin; onko nyt se dengue -kuume tai japanin aivokuume. Vähintään kolera. Huoli perusvaivoista on ehkä isompi kuin olisi aihetta.
Liian kuuma on liian kuuma. Siltä tuntui ensimmäiset pari kuukautta ja tulevat ehkä tuntumaan seuraavat 6kk. Joulu- tammikuussa täällä oli päivälämpötilat 25 asteen paikkeilla. Pystyimme lenkkeilemään ja syömään ulkona ilman limahikeä ja pahaa oloa. Viihtymään leikkipuistossa ja moporetkillä. Nyt kevään koittaessa on öisinkin n. 30 astetta, päivät 35-39 asteen välillä. Ilmastoidusta kodista ilmastoituun ostariin tai altaalle. Älytön sähkölasku ilmatointilaitteiden jatkuvasta käytöstä. Vaikka miten inhoankin palelua Suomessa, niin päihittää tämä tolkuton paiste senkin haastavuudellaan.
Täällä tulee pimeä kuuden jälkeen. Niin täydellinen pimeys, ettei pihalla ole hieman viileämmästä kelistä huolimatta kuin Papu ja hyttyset.
Ja vielä yksi turhamainen negatiivinen asia. Vaikka kuinka söisimme tulista, tuoretta ja laadukasta sapuskaa, emme ole yhtään rauhallisempia, meditointiin taipuvaisempia tai vetreämpiä kuin haaveilimme. Iso muutos elämässä tapahtui nopeasti, mutta vie kyllä paljon kauemmin ennenkuin sellainen tapahtuu itsessä. Sitten kun on sitä kuuluisaa aikaa.
Hetkeäkään ei kyllä ole kaduttanut. Jos jossain pitää olla väsynyt, niin miksei maassa jossa on liki koko ajan auringonpaiste ja ihmiset merkittävän hyvällä tuulella!
Näin se on, kuten kerroit .Uusi ympäristö , kulttuuri ja ilmasto tekevät olon monimutkaisemmaksi kuin koti Suomessa. Tosin Suomessa on sitten toisenlaisia negatiivisiä asioita. Hyvä kokemus kaikenkaikkiaan ja voisit harkita sitä “piian “ottamista, Tosin joutuisit opettamaan töiden tekemisen, mutta thaimaalaiset ovat nöyriä tekemään.
Voi Terhi! Todella kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti tietävät että oltiinpa sitten siellä lämpöisessä tai täällä viileämmässä niin haasteita riittää. Nyt kun siihen saattaisi taloudellisesti olla mahdollisuus niin eikö kannattaisi hyödyntää se apu, minkä kotiapulaisen palkkaaminen toisi tullessaan? Etenkin kun ei oikein sukulaisapuja ole nyt käytettävissä. Samalla työllistäisit paikallisen.