Päivä elefantin kouluttajana

Saimme kuun alussa ensimmäisiä vieraita Suomesta. Salmiakki ja ruisleipä -ähkyä. Päätimme porukalla lähteä tutustumaan elefantteihin! vanhin ja nuorin jäivät kotiin.

Norsuihin liittyviä aktiviteetteja täältä löytyy vaikka mitä, enemmän ja vähemmän eläintä arvostavia. Päädyimme tuttavien suosituksesta ostamaan päivän Baanchang -nimiseltä tilalta, missä eläimet on pelastettu erilaisista kurjista olosuhteista. No, syntyyhän niitä yksilöitä siellä tilallakin. Ja ne koulutetaan aivan samoihin hommiin kuin vanhemmat yksilöt…

Aasiannorsun säkäkorkeus on 2,5–3 metriä, pituus 5,5–6,4 metriä ja paino 2 700–5 000 kilogrammaa. Aasian suurin maanisäkäs. Ihan vit-sin isoja.

Päivän hinta aikuiselta oli noin 70€, lapselta noin 50€. Hintaan sisältyi kuljetukset kotiovelta ja takaisin, kahvit, juomat, lounaan, ohjelman, suihkun sekä valokuvat. Mielestäni kohtuullinen hinta 8 tunnin opastetusta ohjelmasta.

Köröteltyämme noin tunnin pohjoiseen saavuimme Baanchangin tilalle. Pihalla meitä odotti noin 15 suurensuurta norsua valmiina hommiin.

Ensi vaihdettiin kouluttajan vaatteet ja nautittiin vettä ja virvokkeita. Sitten alkoi päivä tutustumalla näiden suurien ystävien ruokavalioon ja määriin. Tutustuaksemme eläimiin saimme syötettäväksi isot korilliset banaaneja sekä sokeriruokoa makupaloiksi. Jokaisella elefantilla oli likellä oma henkilökohtainen kouluttaja, jotka huolehtivat homman turvallisuudesta. Innokkaat norsut suurine kärsineen naahimassa banaaneja viisivuotiaan taskuista. Hieman hurjalta tuntui alussa.

Herkkujen jälkeen opimme peruskomentoja, joita sitten harjoiteltiin yhdellä suurella kaverilla. KANIKA,(harjoittelukaverin nimi) NOON LONG! Siitä sitten vaan hops olisi pitänyt heilauttaa itsensä todella korkealle tosi pyöreän möhkäleen selkään. Hieman komiikkaa ja hintelien oppaiden tuuppauksia. Olettaisi, että tasapaino olisi helppo saavuttaa noinkin ison eläimen niskassa, mutta eipä vain ollutkaan. Jalat piti jemmata lämpimien korvien taakse ja istua hyvin edessä aivan eläimen karvaisella otsalla. Maahan matkaa ihan kivasti. Hui.

Hillaakin ensin jännitti niin että tuli vähän itkuakin. Mihinkään ei tietenkään ollut pakko osallistua. Lopulta kuitenkin Hilla oli se, jota ei olisi saanut pois norsujen selästä.

Maittavaa lounasta alle ja ratsaille. Tasapaino -ongelmien vuoksi oli turvallisempaa, että kouluttaja hyppäsi myös selkään ja piti huolen Hillan pysymisestä, itse sain keikkua oppaan takana köydestä kiinni pitäen. Hilla kyllä hoiti ohjaamisen kovin tomerasti, Pai pai! (eteenpäin).

Heti lenkin alussa kuului viidakosta pamaus, ja oppaat alkoivat kovalla paniikilla laskemaan norsuja maahan ja meitä pois selästä. Hieman säikäytti. Ilmeisesti ilotulitteita. Hyvä oli varmuuden vuoksi tulla alas, en halua ajatellakaan miten olisimme hallinneet pillastuneen norsun! Kaverit saivat sitten siinä hieman napsia viidakkoa ja kaadella puita niin pääsimme jälleen jatkamaan matkaa kovassa helteessä.

Ratsastuksen päätteeksi veimme eläimet lampareelle kylpemään. Siinä sitten viskottiin vettä möhkäleiden ylle, Hilla jynssäsi juuriharjalla ratsuaan minkä kerkesi. Norsut eivät ujostele koska ja minne tehdä tarpeensa, niinpä lammessa sulassa sovussa kanssamme lillui myös melkoisesti norsun kakka -kimpaleita. Sitä ihanaa vettä sitten suihkuteltiin! Mutta turha olla kovin hienohipiäinen kun saa sentään polskia oikean elefantin kanssa! Ja toki ohjelman lopuksi oli tarjolla suihku.

Kokonaisuudessaan hieno kokemus!