Reissussa 2/3 – Pranburi Hua Hin

Bangkokista hurautimme kohti merenrantaa. Valitsimme hieman summamutikassa ensimmäisen majapaikan erittäin hyvän Agodan tarjouksen perusteella, ymmärtämättä että päädyimme hieman kauemmaksi kuin olimme alunperin ajatelleet. No, paikka osottautui sen verran leppoisaksi, että vietimme siellä 5 päivää. Pranburin ranta on varsinaisesta Hua Hinista reippaasti vielä etelään päin, ja sielläkin majapaikkamme Oriental Beach Pearl oli toki likellä merta, mutta 10 km päässä päärannasta.

Loma-keskuksessa oli uudisrakentamista meneillään, joten saimme hulppean huoneiston erittäin huokealla. Alueella on ravintola, vesiliukumäki, uima-altaita ja oman asunnon kattoterassilla grilli, aurinkotuolit ja poreamme. Päivisin lämpötilat olivat liki 40 astetta, joten vedessä tuli oltua. Yllättäen jokaisella myös paloi hieman nahka voiteista ja vaatteista huolimatta. Ihme homma, luulisi että olisi jo jonkinmoinen suoja muodostunut liki puolen vuoden maassa asumisen aikana.

Vuokrasimme skootterit pariksi päivää ja ajelimme rantoja pitkin vailla ihmeellisempää ajatusta. Rannan tuntumassa oli useampikin laidun lehmiä varten, ja näihin ystäviin meinasi konkreettisestikin törmätä jopa ajoteillä. Uutena sivistävänä asiana hoksasimme, että ananas kasvaakin oikeasti pellossa.

Hilla toivoi kovasti näkevänsä apinoita. Meille kerrottiin, että niitä riittää eräällä läheisellä saarella. Alkoi olla jo iltahämärä, mutta löysimme erään papan joka vei meidät veneellään saarella piipahtamaan. Kyseisellä alueella saattaa myös tavata leikkisiä delfiinejä, muttemme bonganneet ainuttakaan.

Aikamme saaren viidakkoon huhuiltua oletin, että nyt täytyy lähteä ilman apinaelämystä kotiin, kunnes Hilla alkoi hihkua innosta. Yksi hieman tympääntyneen oloinen yksilö tuli ja popsi kaikki banaanimme. Juuri, kun olimme poistumassa, alkoi karvaisia kavereita saapua kauempana enemmänkin. Veneen kuljettajan näyttäen käsillään agressiivisia haukkaus -liikkeitä, nappasimme kimpsumme ja lapsemme ja hyppäsimme sukkelasti veneeseen. Tunnelmallinen venematka ja hyvällä tuulella olevat muksut!

Alkuun tuntui, ettei Pranburissa ole oikein mitään tekemistä, kunnes tajusimme ettei sellaista aina tarvitse niin kauheasti ollakaan. Ainoana paikan miinuksena (Villen työnteon lisäksi) oli ruoan hankkimisen hankaluus. Kioskeista ei irtoa oikein muuta kuin nuudelia, sipsiä ja tonnikalaa. Rannalla ei juuri näkynyt ravintoloita ja niihin olisi tarvinnut matkata jollain pelillä useampi kilometri. Lomakeskuksen ravintolan ruoilla mentiinkin pääsääntöisesti.

Ihmettelin ääneen eräälle kahvilanpitäjälle, onko turistikausi jo ohi kun rannoilla näkee enemmän kulkukoiria kuin ihmisiä, niin ei ole kuulemma ole; Pranburin rannoilla on aina rauhallista. Hyvä niin! Hieman joka puolella oli uusia taloja ja teitä rakenteilla. Alue saattaa vilkastua tulevaisuudessa. Meidän oli  tarkoitus tutustua vielä lähistön luonnonpuiston luoliin, mutta Hillan teloessa hampaansa päätimme pysyä uima-altaassa viimeisen päivän. Loppuloman ajaksi suuntasimme varsinaisen Hua Hinin päärannalle, Cha -Amiin.