Doi Suthep

Vihdoin retki vuorelle, minkä suojassa asustamme. Doi Suthep on 1676 m korkea vuori. Hillan kanssa skootterilla ajellessa huudamme yleensä yhdessä “Tervehdys Oi suuri Doi suthep!” kohti vuorta. Vaikuttava järkäle maisemassa.

Matka huipulle (melkein) on 16 km melkoista kiemurtelua ylöspäin. Mahtavaa viidakkoa, hyvä tie ja pilkahduksia maisemasta kaupungin yllä.

Ylhäällä temppelillä (Wat Phrathat Doi Suthep) oli kujakaupalla roinakauppiasta ja kaupustelijaa. Ja tietenkin ruokakojuja. No olihan siinä jo nälkä kun piti kivuta todella pitkät portaat ylös kultaiselle temppelille.

Ulkomaisilta perittiin luonnollisestikin 30 bahtin sisäänpääsymaksu temppelialueelle. Naisilla tuli olla asialliset huivit säärien ja olkapäiden peitteenä. Kengät tuli ottaa aina pois astuessa pyhättöihin tai jumalpatsaiden likelle. Temppelialue on valtava ja täynnä kaikenmoisia alttareita, ikoneita sekä patsaita. Suitsukkeiden tuoksu täyttää ilman, suuri osa vierailijoista rukoilee jonkin jumalan patsaan edessä.

Hieman pilvinen sää vaikutti näkymiin, huikeita maisemia silti. Ville huristeli myöhemmin iltasella ilman muksuja kuvailemaan puolivälissä matkaa olevalta tasanteelta maisemia.

Portailla paikalliset pikkutytöt tekivät uuvuttavaa työpäivää perinnepuvut yllä poseeraten turisteille valokuvissa. Hillaa valokuvattiin ihan ilman maksua varmaan enemmän. Kaveri vihjasikin, että täytyy opettaa tyttö sanomaan joka kerta kun kuvataan, että “twenty baht thank You!”. Poseeraaminen ei ihan vielä mennyt yhtä ammattimaisesti.