Ville kävi lähettämässä Papun kotimatkalle Bangkokissa ja tytöt siivosivat kulmat ja pillittivät Chiang Maissa. Sunnuntaina oli samalla hetkellä koko perhe ilmassa, kolmessa eri lentokoneessa.
Kyllähän sen arvaa, että melkoisen stressin jälkeen tulee yleensä flunssa tai jotain muuta mukavaa. Koko perhettä riivaavan vatsataudin olisin kyllä voinut jättää väliin. Tuli vietettyä viikko Krabilla, mutta kaikenmoiset saaret ja mahtavuudet jäivät tällä erää kokematta. Viisi päivää hurahti hotellihuoneessa kun kurja tauti kävi koko porukan läpi perusteellisesti. Jokaisella oli jonkinmoinen lääkekuuri päällä. Onneksi oli mukavan kokoiset ja oloiset huoneet testata yhteishenkeä. Ensin asustimme Suomalaisen omistamassa Ao Nang Beach resortissa. Huippua henkilökuntaa, Taimille tuotiin mietoa riisikeittoa sairas-vuoteeseen. Toinen majapaikka oli Golden Beach resort. Huippu allas ja sijainti aivan rannalla. Henkilökunta hieman pihalla.
Krabin maisemat ovat kerrassaan huikeat. Sanoin Hillalle, että olemme kuin paratiisi -saarilla. Hänen mielestään pikemminkin Parsa-saarilla. Muhkean parsamainen Mangrove-viidakko kun verhoaa jylhiä karstikivi-kallioita. Jos voisi yhdistää Krabin merimaisemat, Chiang Main vuoristot ja ihmiset olisi paketti aika täydellinen. Kaikki oli pohjois-thaimaata merkittävästi kalliimpaa ja ystävällisyys murto-osa siitä, mitä koimme pohjoisessa.
Ajankohta oli oikeastaan erinomainen, vaikka sadekaudella peloiteltiin. Vettä tuli pari kertaa, öisin. Lämpötilat eivät kiipineet 40 asteeseen ja turisteja oli miellyttävän vähän. Tosin ei sitten näkynyt juuri laisinkaan lapsia, joista tempaista leikkiseuraa vähiin hetkiin hiekkatyömaalla.
Niinä hetkinä kun jalat kantoivat, kaivelimme rapuja ja simpukoita Ao Nangin rannan reunamilla. Ilma ei tuntunut lainkaan niin tukalalta leppoisan merituulen ansiosta. Aaltojen tuijottelussa ja hiekalla tallustelussa on jotain terapeuttista. Näimme uskomattomia auringonlaskuja. Ne pari.
Piipahdimme pikareissulla Railayn niemellä. Löysimme mukavan varjoisan kohdan hieman leikkiä. Taimi pelkäsi ensin hieman aaltoja, muttei kauaa kun oli jo suunta hihkuen merta päin. Jokunen kalori kului vanhemmillakin perässä juostessa. Ja muutama lisää pitkähäntäveneen kyydissä jännittämiseen…
Seuraavaksi saareen. Suuntana Koh Samui.
Muistakaa nuo maisemat, niitä ei täällä ole. Harmeista huolimatta nauttikaa, täällä ei löydy mitään vastaavaa. Taimi varmaan katselee pari vkoa suomea ja lähtee sen jälkeen uimaan takaisin etelään.
Jälleen yksi pöpö selätetty. Tuo Taimin voitonmerkki on taidolla tehty,söpö.