Lopun ajan tunnelmia

Pakattu, siivottu, palautettu, lahjoitettu. Itketty. Paljon viimeisiä juttuja ja “vielä kerran” -asioita. Lukematon määrä stressiä koiran kotimatkan suhteen. Paljon ihmettelyä, miten paljon ihminen haalii kampetta yhden vuoden aikana. Hämmästelyä siitä, mitä oikeasti kannattaa kantaa elämässä mukanaan.

byebyechiangmai_IMG_20150824_183005

Paljon on kyselty että millä mielin lähdimme Chiang Maista ja mitä vuodesta on jäänyt käteen.

Melko mahdotonta summata ajatuksia vielä tässä vaiheessa. Moni ensikuukausina eksoottiselta tuntunut asia onkin muuttunut aivan arkiseksi tavaksi toimia. Ei lainkaan ihmetytä jos kauppamatkalla ojasta moikkaa vesipuhveli ja tarjouksessa on banaanien lisäksi kilpikonnat. Ei kauhistuta autojen seassa skootterilla pujottelu tai useamman ruokakassin kuljettaminen sillä lasten kera. Ajan kanssa sitä ehkä käsittää mitä kaikkea on tullut koettua.

Se, mikä yhä jaksaa ihmetyttää, on ihmisten ystävällisyys. Ei löydy montaakaan paikkaa, jossa ei hymyiltäisi ja toivotettaisi lapsiamme tervetulleiksi. Naapurit tuovat herkkuja ja hedelmiä tyttöjen iloksi. Hyvää laitetaan kiertämään, oli se nyt pyyteetöntä tai ei.

Helpointa koko perheen mielestä on jättää taakse tukala kuumuus. Ärsyttävä hikoilu. Yksinäiset päivät lasten kanssa. Eräänlainen välivaiheinen elämä, jossa mietitään viitsiikö enää tehdä sitä tai tätä kun kaikelle tekemiselle on joku määräaika.

Hankalinta ikinä on sanoa hyvästejä ystäville. Vaikeampaa kuin olin uskonutkaan. Aikuisten kanssa voi keskustella ja kohdata sosiaalisessa mediassakin. Vaikkei se toki mitenkään korvaa läsnäoloa. Mutta kuinka sanoa lapselle, että leiki nyt rakkaan ystävän kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan, kenties vuosiin? Uskon, että tapaamme näitä ystäviä vielä vuosien varrella. Mutta juuri nyt on erittäin surullista, että välillemme jää puolikas maapallo.

byebyechiangmai_IMG_20150830_153023

 

Tunnelma on tällä hetkellä koko perheellä sekä kiitollinen että surullinen. Myös jännittynyt. Reissaamme meren äärellä 20 päivää ennen pidempää lentoa. Olemme hetken koditonta porukkaa.

3 kommenttia

  1. Vaari sanoi:

    Puoli maapalloa on kuitenkin nykypäivänä vähän vähemmän, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, vain noin 20000 km 🙂
    Toivottavasti loppu reissukin menee hyvin, täällä teitä jo odotellaan… 🙂

    31.8.2015
    Vastaa
  2. Eira sanoi:

    Uskon ja yhdyn noihin ajatuksiin. Toivottavasti tapaatte vielä näitä ystäviä siellä tai jopa Suomessa. Matka on ollut teille kaikille sellainen elämysmatka,jota tulette muistelemaan vielä vanhempanakin. Lapset unohtavat, mutta heille on valokuvat ja blogi jotka palauttavat mieleen tapahtumia matkalta.

    31.8.2015
    Vastaa
  3. Arjaleeakallio sanoi:

    Tuo kuva kertoi kaiken

    1.9.2015
    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.