Olipahan viikko! Ei ole paljoa löytynyt ylimääräistä energiaa purkaa kuvia ja kirjoitella juttuja. Äideillä kun ei ole lupa/ tapana sairastaa, niin selvisin täällä erää kurjimmasta. Muu perhe on sitten olleet enemmän ja vähemmän kunnossa. Tytöillä jokin näppärä räkätauti ja isännällä 5 -päiväinen ruokamyrkytyksen tapainen. Lääkärilläkin piipahdettiin hakemassa kunnon kuuria avuksi.
Hieman ennen itsesäälin päiviä ehdimme tutustua San Kamphaeng Hot springs -nimiseen alueeseen, elikäs kuumiin lähteisiin! Puolisen tuntia ajelua kohti vuoristoa ja päädyimme reippaasti yli 30 asteen kelissä tunnustelemaan tulikuumaa vettä. Virkistysarvo nolla.
Paikan kohokohtana turisteille (ja ilmeisen monille paikallisillekin) oli kananmunien keittäminen kuumassa lähteessä. No jopas meilläkin killui munakori siellä tovin. Hyvää oli. Alue oli täynnä pieniä kanavia joissa kuuma vesi kulki. Samoissa vesissä liotettiin myös jokusen tuhannen turistin jalat. Ensimmäistä kertaa tuli todella epähygieeninen olo. Ilmassa tuoksui ilmeisesti kuumien lähteiden kaasut tai sitten tsiljoonien keiteltyjen kananmunien kaiku. Eväiden kautta auton ilmastointia palvomaan.
Maisemat olivat kyllä hienot! Kuulimme jälkikäteen, että alueelta olisi löytynyt ihan kunnon uima-allaskin vesiputouksineen. Emme kohdanneet. Eli saatamme käydä toistekin, hieman viileämpänä päivänä.
Isännän sairastaessa me tytöt täytimme päivät kaikenmoisella puuhalla!
On hyvä, että uskaltaa syödä ja maistaa kaikkea, mutta voi tulla sitten kipeäksi. Sanovat, että kannattaa käydä paikalliselta lääkäriltä kuuri,paranee nopeammin, niinkuin teittekin. Uima-altaat ovat varmasti tärkeitä ja Hillahan onkin sitten oppinut uimaan.
Ei täällä kylmän, pimeän ja mustan keskellä voi muuta, kuin kadehtia… 🙂
Siis Taimikin on oppinut katsomaan piirrettyjä ruokailun aikana, valokuva paljasti! Olispa mullakin ollut jotain tommosia kun teitä kasvatin, paitsi titi-nalle…….
Toivottavasti ootte jo terveitä kaikki, pusi!