Meillä oli haaveena reissata vielä vähän, mutta hankittuun autoon ostettiin kuukauden mittaiset siirtokilvet. Villellä riitti töitä ja tyttöjen terveys oli kiikun kaakun, joten varsinaiset vapaapäivät olisivat huvenneet yskien auton ratissa. Aika suunnitella kotimatkaa!
Karmean flunssan yhä jyllätessä kuudetta viikkoa perheessä, päätimme lyhentää kotimatkan ajokilometrejä. Varasimme majapaikan matkan varrelta sekä Finnlinesin autolautan Saksan Travemundesta Helsinkiin. Oikea ratkaisu. Varmasti olisi ollut nähtävää halki Baltian maiden, mutta jo kaksi kuukautta matkalaukkujen kanssa pitkin hotelleja ja toisten asuntoja oli tytöille ehkä jo tarpeeksi. Laskimme asuneemme 16 eri hotellissa tai asunnossa Chiang Maista lähdön jälkeen.
Jotain jännää piti vielä keksiä, joten varasimme yöpaikan netistä löytyneestä, kehutusta hevostilan tynnyrimökistä! Hienot maisemat ja upeat hevoset. Karmea kuume ja kohtuullisen pieni vaikkakin herttainen mökki.
Lyypekistä autolauttaan oli yllättävän helppoa ajella. Laivalla sitten ihmettelimme suomenkielistä palvelua, suomalaisia, pahaa ylihintaista kahvia ja saunoimme keuhkojen kunnosta piittaamatta. Leikkipaikka oli oikein menevä ja sangen yksityinen; olimme koko kaksi yötä kestäneen risteilyn ainoa lapsiperhe.
Märkä ja harmaa Helsinki tervehti meitä Vuosaaren satamassa. Missään kohtaa ei Suomeenkaan tullessa tarkistettu meitä tai autoa. Ehkä siitä pursuavasta röykkiöstä näki jo päällepäin että autolla matkaa tosissaan lapsiperhe ilman pahoja aikeita… Matkanteko kehä kolmoselta moottoritielle tuntui Saksan autobaanan jälkeen hevoskärryttelyltä. Puissa vain mustat piiskat jäljellä. Marraskuu ei todella ole paras aika ihailla Suomen luontoa.
Urjalassa sitten pieni talvivaatteiden penkominen ja omien romujen ylimäärän toteaminen. Yskimistä, herkuttelua ja lisää saunomista.
Tavattiin nopsaan perhettä Tampereen suunnalla ja vietettiin Halloweenia. Poimittiin matkaan jo suomettunut, hyvin hoidettu Papu. Talvirenkaiden odottaessa mökin suunnalla hurautimme samoilla puutumisilla Pohjois-Karjalaan mökille. Oikeaan kotiin suuntaamme vasta joulun jälkeen.
Kolmisen viikkoa Pohjois-Karjalan korvessa on kulunut kovin arkisissa merkeissä. Kaiken reissaamisen päälle on akut aika vähissä. Lisäksi melkoiset taudit ovat jyllänneet koko perheessä Bangkokista lähdöstä saakka. No, sitä osasi odottaa kun sai vuoden olla ilman räkätauteja. Onneksi saimme nopeasti kauniit lumiset maisemat!
Hilla on riemuinnut lumesta, mökistä ja tutuista ihmisistä. Taimi ei perusta talviulkoilusta laisinkaan eikä suostu juuri ottamaan askelta hangessa. Kunnon vaatetuksesta huolimatta osaa kertoa että “kyymä”. Pienen tytön keho lienee vielä Thaimaan termostaateilla. Kaupan kassalle pienin vastasi kiitoksen sijasta “kaa” (kiitti thaiksi).
Moni on kysellyt, että tuliko kulttuurishokki nyt. Oikeastaan ensimmäinen viikko Kööpenhaminassa ja saksassa oli hieman erikoisen tuntuista, mutta sielläkin on niin samanmoista kuin Suomessa ettei täällä tarvinnut enää ihmetellä oikein mitään. Kaupassa kaikki on ärsyttävän kallista ja ihmiset aavistuksen tylyjä. Ensimmäinen lämmin hymyilevä kohtaaminen lastemme suhteen, perheenjäseniä lukuunottamatta, tuli paikallisen pitserian nuorelta ulkomaalaiselta mieheltä.
Pikkureissaajien reissu on tältä erää tavallaan päätöksessä, vaikkei vielä kotona ollakaan. Tulen vielä kirjoittamaan joitain väliinjääneitä juttuja ja jälkipuinteja, kunhan on ensin hieman huilattu ja ehditty puntaroida fiiliksiä!
Kommentoi ensimmäisenä