Toivoimme tältä ajalta Thaimaan ja Suomen välissä ennenkaikkea näkevämme oikeita linnoja. Kaikemoista kirkontornia on maisemassa ja toki oikeita linnojakin. Tehokkaina ihmisinä optimoimme tavoitteen ja etsimme lähistön menevimmän kohteen.
Kun on pieni, vielä prinsessojen maailmoissa viihtyvä neito matkassa, ei ollut hankala innostua reissusta Neuschwansteinin linnaan, eli siihen kuuluisaan Prinsessa Ruususen linnaan josta Disneykin aikoinaan sai ispiraation. Kolmisen tuntia ajelua kohti Alppeja, likelle Itävallan rajaa. Se on linna, jonka seudulle päättyy Saksan yksi suosituimpia matkailureittejä, niin kutsuttu Romanttinen tie.
Ajomatka ei ollut mitenkään erityisen raflaava. Laakeita peltoja ja rekkaliikenteen seassa luovimista 130+ vauhdissa. Tosin huikean kaunis ruska. Aivan yllättäen likellä määränpäätä ne sitten pamahtivat näkökenttään. Alpit! Koko porukka hihkui lumihuippuisille vuorille, joita yllättäen oli maisemassa vaikka millä mitalla. Miten ne onkaan korkeat!
Kun kerran mennään oikeaan linnaan, niin mennään sitten tyylillä. Mekko, tiara ja hevosvaunut tietenkin. Huikea paikka, ja ehkä juuri kaunis syysväritys luonnossa teki maisemasta erityisen romanttisen.
Itse linnan opastetulla kierroksella ei saanut kuvata, mikä oli toisaalta ihan virkistävääkin. Sai katsella ja nauttia ilman kameroiden räpläämistä. Ja kun Taimi ei käyttäynyt ihan niin prinsessasti kuin Hilla, olisi se ollut hieman mahdotonta. Kun ne museoitsijat virittelevät niitä punaisia nauhoja kiellettyjen alueiden eteen, voisikohan ne laittaa niihin ihan kunnon verkkoaidat uhmaikäisiä varten?!
Linnan pielessä on oikein mukava pikku kylä, Schwangau, jossa yövyimme yhden yön sangen mukavissa puitteissa. Jos olisi ollut enemmän aikaa ja isommat muksut, olisi auton nokka käännetty kohti Romanttisen tien muita paikkoja. Toisella kertaa sitten!
Mahtavat alpit maastakin käsin katsellen. Osaa ne varmaan oikeatkin prinssessat käyttäytyä uhmakkaasti.
Hieno paikka, jossa tuli kerran käytyä kahden pienen lapsen kanssa kovassa ukkosmyrskyssä ja sateesta liukkaat savipolut tultiin takapuolimäkeä linnasta alas laaksoon- mistä muistona vasemmassa jalassa arpi! Sitten yö teltassa edelleen ukkosen ja sateen keskellä, mistä muistoksi silmien verkkokalvoille jäi punaisena hohtavat alpit ja salamoiden tauoton valoshow ja ukkosen mölinä.Se on sarjassamme ” unohtumaton reissu Alppimaahan”.. Tästä syystä prinsessalinna tuntui vampyyrilinnalta…😄