Matka

Matka oli piiitkä. Niin vitsin pitkä, ettei olla ennen tehtykään. Autolla maalta Hämeenlinnaan, bussilla Helsinkiin, laivalla Tukholmaan, nauttien perjantai-illan juhlijoiden metelistä, aamusta kahdella eri bussilla painavien matkalaukkujen kera Arlandan lentokentälle. Arlandasta Bangkokiin Suvarnahubin kentälle, sieltä jatkolennolla Chiang Maihin ja taksilla talolle.

Jo Arlandassa iski Holopaisille ensimmäinen hiki kun ei meinattu saada tolkkua mihin ihmeen tiskille piti luovuttaa kaikki romut, rattaat ja turvakaukalo. Ne piti jotenkin erikseen operoida. Eli päästäkseen koneeseen piti asioida neljällä eri luukulla. Lasten kanssa. Ettei vain jäänyt ihanaa kuvaa siitä rehkimisestä niin bonuksena söimme pienet leivät helposti löytyvässä ravintolassa, kruunuja miettimättä, kokonaishinnalla noin 51€.

WP_20141004_029 WP_20141005_006

Itse Norwegianin kone ja palvelut lennolla olivat erinomaisia. Istumapaikoilla oli kohtuullisesti tilaa, paitsi Villen polville. Jokaiselle matkustajalle oli oma kosketusnäyttö josta valita elokuvia, lentoreitin ahdistavia tietoja, pelejä ja esimerkiksi tilata herkkuja. 5-vuotias käytti sovellusta luontevasti ilman ohjeitakin: osasi valita palveluita, himmennellä valaistuksia ja ikkunan sävyä, tilata turhaan lentoemännän jne. Ostokset pystyi myös maksamaan kortilla paikaltaan liikahtamatta, jokaisessa tabletissa oli viivakoodinlukija. Näppäili vain mitä oli vailla ja höyläsi kortin, meni muutama sekunti ja tuote oli edessä hymyn kera.

WP_20141004_041WP_20141005_014

Suora lento Bangkokiin vei reippaat 11 tuntia, ja kun siihen lisää älyttömän väsymyksen ja hiostavan vauvan syliin niin voi vain ajatella miten hauskaa oli. Eipä siitä enempää. Selvisimme, eivätkä lapsetkaan saaneet traumoja.

Bangkokin kentällä olikin sitten jo yllättävän helppoa suunnistaa kuumuudessa Bangkok Airwaysin koneeseen. Matka vei vain tunnin ja niinkin lyhyenä aikana ehdimme saada aterian, kahvit, vauvanruokia ja tietysti kosolti huomiota lapsille!

WP_20141005_026

WP_20141005_018WP_20141005_021

Olin kyllä tietoinen, että täällä ihaillaan suuresti vaaleita lapsia, mutta huomion määrä oli häkellyttävä! Bangkokin kentällä lapsiamme tultiin taputtelemaan, likistelemään, huokailemaan, lirkuttelemaan ja jopa valokuvaamaan! Lentokentän henkilökuntakin keskeytti työnsä tullakseen ihastelemaan tyttöjä. Tai no, Taimia luultiin lihavaksi pojaksi, mutta se nyt ei järkyttänyt. Hilla oli ylenpalttisesta huomiosta niin otettu, että kysyi, luulevatkohan ihmiset häntä prinsessaksi. Ja heti perään että saisiko oman palvelijan.

Chiang Main kentällä oli tuttu vastassa meitä “julkkiksia” ja auttoi neuvottelemaan ison taksin. Siinäkin kohtaa oli toki useampi lapsien ihastelija kohdattavana. Päästyämme talolle ja hetken ihmeteltyämme Ville lähtikin jo pari yötä valvoneena hakemaan skootteria!

WP_20141005_028

Hyvinhän se kävi, vaikka edellisistä muutamista kilometreistä olikin reilusti yi 20 vuotta. Kaikessa täytyy olla hieman haastetta ettei mene ihan pehmoiluksi: täällähän on vasemmanpuoleinen liikenne ja hieman puutteita minkään liikennesäännön ymmärryksessä. Tööttiä ja rukouksia hengille vaan ja sekaan. Ville kävi rohkeasti pariin otteeseen kaupassa ja kuulemma torvea soitettiin “vain pari kertaa”. Voi apua.

skoopyt

Eli perillä ollaan hengissä, ja aivan ihastuneita kaikkiin asioihin. Niistä sitten enemmän kun on hiukka alettu ymmärtämään, miten täällä toimitaan. Nyt on vasta toinen ilta täällä ja 1/4 on oksentanut urakalla. Hillan herkkä vatsa teki kuten arvelimmekin, kaikesta hygieniasta huolimatta.

Kuvia ei matkan varrelta ole paljoa, johtuen väsymyksen ohella mm. siitä ettei meillä ollut missään kohtaa juuri yhtään kättä vapaata. 20kg x 3, 10kg x 2, kaikki irtosälä, Hillan reppu ja jokunen ulkovaatetus. Plus pari lasta. Joku vielä kysyi, miksemme ottaneet Papua samaan matkaan. Mahdoton yhtälö.

 

4 kommenttia

  1. Eve sanoi:

    Voihan prinsessa Hillaa!Teidän lapset saavat kyllä varmasti huomiota siellä. Kiva kuulla matkan sujumisesta..uskaltautuiskohan meidän lapsilla sinne asti. No, ehkä se on vaan asenteesta kii.

    7.10.2014
    Vastaa
    • Terhi sanoi:

      Tottakai uskaltaa, koitin ajatella koko matkan ajan että kyseessä on vain päivä elämästä, aivan sama vaikka molemmat lapset huutaisivat 🙂

      7.10.2014
      Vastaa
  2. Eira Lamsijärvi sanoi:

    Hienosti pärjäsitte matkalla ja toivottavasti Hillan vatsa tottuu vähitellen. Vaaleat lapset ovat siellä suosittuja ja myös vaaleat ihot. Muistan kun olimme Bangokissa, niin naiset tuli kokeilemaan käsivarttani. Haasteista aina selviää, myös vasemmanpuoleisesta liikenteestä, vaikka se on alkuun hiukan vaikea hahmottaa. Jees! hienoa.

    7.10.2014
    Vastaa
  3. Vaari sanoi:

    VAROVASTI liikenteessä!

    7.10.2014
    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.