Viikon virallinen retkipäivä koitti, ja päätimme suunnata jälleen Ranskan puolelle. Jotenkin siellä nyt vaan vaikutti olevan himppusen kivemman näköistä. Alcasen viinialue on kuuluisa, kuten varmaan ne kaikki muutkin maakunnat. Missäpä siellä ei viiniä viljeltäisi… Route des vins d’Alsace eli Alcasen viinitie oli kuitenkin ajatuksissa kun suuntasimme Strasbourgista alaspäin. Pysähdyimme ja viihdyimme Obernai -nimisessä pikkukaupungissa. Olipa jälleen erinomaisen mukavat maisemat!
Haaveissa oli nähdä oikea viinitila tammitynnyreineen ja herttaisia pappoja baskerit päässä laskemassa viiniä. Mutta vaikka tutkimme tiloja etukäteen, ei tällaista turisti-paikkaa osunut kohdalle. Kotiinpäin ajaessamme oli sitten kuitenkin tien laidassa jos jonkinmoista kylttiä viinitiloille, mutta siinä vaiheessa oli takapenkillä mukava unen tuhina. Ei sitä tohtinut enää muuta kuin napsia kuvia auton ikkunasta ja suunnata kohti majapaikkaa. Lasten kanssa tulee monesti valittua se kivuttomin vaihtoehto. Sen verran houkuttelevia maisemia, että tänne tulisi mielellään uudelleen!
Yksi asia jäi ihmetyttämään; mitä ihmettä ranskalaiset oikein puuhaavat viikonloppuisin?! Kaikki pikkukylät vaikuttivat autioilta! Kaduilla ei nähty laisinkaan ihmisiä eikä montaakaan autoa. Sama juttu edellisenä viikonloppuna. Netissä kerrottiin, että nyt olisi juurikin aika jolloin viimeiset sadonkorjuut ovat ohi ja kaikki elo yhtä juhlaa. No ei näkynyt ei mitään humputuksia. Ei kai rapeat +8 astetta vielä pelota keski-Eurooppalaisia sisätiloihin? Kävimme sitten kurkistamassa menoa erään aution kylän pienellä kauniilla haustausmaalla.
Sukuhautaa siistimässä ollut valkohiuksinen kumara mummo sanoi Hillalle bonjour, johon tyttö vastasi hymyillen reippaasti samalla tavalla kuin paraskin ranskatar. Ei näemmä pelota maailman mummot enää.
Onpa ihmiset olleet todellakin sisätiloissa. Toivottavasti Hillalla säilyy tuo reippaus eri kansallisuuksien kanssa.