Kaipasimme jo vaihtelua arkiseen möllöttelyyn ja puistoissa hengailuun Karlsruhessa. Hurautimme lauantaina retkelle Rein -joen toiselle puolelle, Ranskaan. Matka kestää alle tunnin, joten kovin hurjia ajeluita ei tarvitse harrastaa päästäkseen erilaisiin maisemiin.
Autoilu oikealla puolella tietä, ratti vasemmalla, tuntuu taas pitkästä aikaa aika oudolta. Mutta eiköhän moninaiset kaistat suurinpiirtein pysy jo hallussa! Yhä jaksaa ihmetyttää se, ettei maiden välisillä rajoilla ole kuin kolme lippua viireillä keikkumassa (Saksa, Ranska, EU). Ketään ei kiinnosta kuka maiden väliä suhaa. Sen sijaan vanhassa kaupungissa näimme useita kovin sotilaallisia, maastopukuisia poliiseja partioimassa suuret konekiväärit (tai jotkin semmoiset) käsissään. Strasbourg on Euroopan parlamentin virallinen päämaja, lisäksi kaupungissa kokoontuvat mm. Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Liittyisikö sitten siihen.
Eipä me EU -asioita käyty pohtimassa. Keskiaikainen kaupunki jossa on mm. goottilaista arkkitehtuuria edustava katedraali, Notre Dame (ei se kuuluisin niistä). Huh huh kuulkaa kun teki vaikutuksen. Jokunen kirkko maapallolla on jo nähty, mutta tämä oli kerrassaan mykistävä katedraali. Ollut aikoinaan maailman korkein rakennus, ja yhä Ranskan toiseksi korkein. Eihän sitä saanut edes yhteen kuvaan.
Sitten vanhaa kaupunkia ristiin rastiin, kohdaten kaikki kliséet joita Ranskasta on koskaan tullut mieleen. Ärsyttävän kauniita ja hyvin pukeutuvia ihmisiä. Kiharatukkainen pieni poika potkimassa kujalla palloa sammareissa. Nainen kantaa patonkeja röyhelöessu yllään. Miimikko esittää Chaplinia haitarin soidessa melankolisesti. Viiniä ja juustolautasia, leipomoiden tuoksuja. Hillaan teki vaikutuksen, kun kerroimme paikkojen inspiroineen Notre Damen kellonsoittaja- sekä Kaunotar ja hirviö -elokuvien tekijöitä. En ihmettele.
Hurautimme “kotimatkan” Ranskan puolelta jokea ja juttelimme Hillan kanssa että alue on kuuluisa myös kattohaikaroista. Tottahan semmoinenkin kaveri sitten möllötti tien laidassa, harmi ettei kamera ollut siinä kohden asemissa! Pyrimme välttämään isoja teitä ja kurvailimme pitkin pieniä kyliä. Hiukan perinnesapuskaa, Les tarte flambee/ Flammkuchen yhdessä tavernassa ja takaisin Saksan puolelle suunnittelemaan seuraavaa retkeä.
Niin ne valtakunnat vaihtuu, rajoja ei juuri huomaa, kuin mahdollisesti erilaisista liikennemerkeistä tms.
Hienon näköinen kaupunki.Juustot näyttivät hiukan epämääräisiltä,mutta ehkä hyvältä maistuvat.